*

Julkisen sanan neuvosto (JSN) toimii Mitä Julkisen sanan neuvosto tekee? Liian paljon on pysynyt pimennossa yleisöltä.

11. Kaksi eri sananvapautta

Sananvapaus on niin arvokas asia, että sen totaalista hallintaa ei missään oloissa pitäisi antaa sen väärinkäyttäjille.

 

Sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan perustavampia ihmisoikeuksia. Siksi siitä säädetään Suomen perustuslaissa (2. luku, 12. § ): ”Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.”

          Sananvapaus, yhtä lailla kuin sen puute, näkyy jokapäiväisessä elämässä, vaikka sitä emme tiedostaisikaan. Esimerkiksi tekstisarjan luvussa 2 esittelemäni mielipidekirjoituksen muokkaaminen lehden toimituksessa kuulunee ensisijaisesti juuri sananvapauden ja sen rikkomisten piiriin: P:n Lehti rikkoi ensinnäkin minun oikeuttani ilmaista ja toiseksi lukijoiden oikeutta vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. P:n Lehti rajoitti sananvapautta, vaikka sen pitäisi nimenomaan olla sananvapauden toteutumisen kanava.

          Kun otin juristeihin yhteyttä muutama päivä mielipidekirjoituksen julkaisun jälkeen, he useissa tapauksissa yhdistivät tapauksen heti sananvapauslainsäädäntöön. Minä en tuolloin itse tullut edes ajatelleeksi asiaa sananvapauden näkökulmasta, koska pidin tapausta nimenomaan kunnianloukkauskysymyksenä. Lopultahan ilmeni, että juristit eivät pitäneet tarkoituksenmukaisena tehdä rikosilmoitusta – lainsäädännön kannalta P:n Lehden toiminnassa ei ollut siihen riittävästi ainesta.

          Sananvapauttamme vastaan voidaan rikkoa erityisesti silloin, jos emme ole siitä tietoisia. Siksi on hyvin tärkeää tiedostaa oma sananvapautensa ja tunnistaa pyrkimykset rikkoa sitä vastaan.

 

Perustuslain pykälä sananvapaudesta toteaa heti ensimmäisenä: ”Jokaisella on sananvapaus.” Tätä perustavaa oikeutta nyky-Suomessa kuitenkin jatkuvasti, johdonmukaisesti ja tietoisesti rikotaan. Nimittäin nyky-Suomessa on olemassa kaksi eri sananvapautta: yksityisen kansalaisen ja median sananvapaus. Media on onnistunut erinomaisesti pyrkimyksessään laajentaa omaa ja sortaa yksityisen kansalaisen sananvapautta; median edustajan sananvapaus kiilaa suvereenisti kansalaisen sananvapauden ohi. Tuoreimpia julkisia esimerkkejä on JSN:n vapauttava päätös tapauksessa hihamerkkiuutisointi.

          Kun media huutaa sananvapauden perään, se huutaa oman sananvapautensa perään, ei yksityisen kansalaisen sananvapauden. Ja enenevässä määrin on esimerkkejä siitä, miten media sananvapautta käyttäessään kieltäytyy siitä vastuusta, joka jokaiseen vapauteen elimellisesti liittyy. Pahimillaan media hyväksikäyttää kaappaamaansa laajennettua sananvapautta täysin vastuuttomasti. Ja me annamme tämän tapahtua, koska emme viitsi ottaa selvää asioista kulissien ja savuverhojen takana.

          Muutos parempaan voi tapahtua vasta sitten kun riittävän moni on tullut tietoiseksi mediamaailman kulissien takaisesta agendasta ja osaa vaatia muutosta.

 

Yksityishenkilön sananvapautta polkevista ja median vastuutonta sananvapautta pönkittävistä tahoista merkittävimpiä on Julkisen sanan neuvosto. Sen päätökset, sekä julkiset että salaisiksi tarkoitetut, puhuvat korutonta kieltään. Hyvästä esimerkistä käy neuvoston tuore hihamerkkipäätös. Siinä todetaan mm. näin:

 

(a) Lehdellä oli oikeus arvioida blogikirjoitusta omasta näkökulmastaan.

(b) Tähän [= valittuun näkökulmaan] sillä oli itsenäisen journalistisen harkintavaltansa perusteella oikeus.

     ja vielä kyseisen päätöksen ulkopuolelta päätösteksteissä usein toistuva

(c) Toimitus käytti sille kuuluvaa harkintavaltaa.

 

Tämä ”toimituksen oma näkökulma” tai ”sille kuuluva harkintavalta” jäävät päätöslauselmissa kuitenkin aina merkitykseltään määrittelemättömiksi. Tietenkin voisi ajatella viitattavan erityisesti Journalistin ohjeeseen, mutta kun näitä ”toimituksen omia näkökulmia” ja ”sille kuuluvia harkintavaltoja” vertaa ohjeeseen, huomaa usein, että nimenomaan tuota kirjoitettua ohjetta vastaan näissä tapauksissa on rikottu. Turun Sanomilla esimerkiksi oli hihamerkkitapauksessa ”oikeus arvioida blogikirjoitusta omasta näkökulmastaan” eli vääristellä sen sisältöä. Tuloksena on, että merkitysten määrittelemättömyydestä syntyy medioille lisää sananvapautta, joka on suoraan poissa yksityishenkilöiltä.

 

Käsittääkseni kokonaiskuvaan kuuluu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) ja suomalaismedian tapa käyttää sitä asemansa vahvistamiseksi kotimaassa.

          Tunnetusti Suomi on saanut suhteellisen paljon langettavia tuomioita EIT:ltä, mitä on pidetty kiusallisena. Merkittävä osa noista tuomioista on koskenut sananvapauden rajoittamista – ja nimenomaan median edustajiin kohdistuvaa sananvapauden rajoittamista.

          Uskoisin, että mediamaailma on tietoisesti ottanut EIT:n välineekseen oman sananvapautensa laajentamiseksi. Medialla on taloudelliset ja muut resurssit arvioida pätevästi, mitkä tapaukset on tarkoituksenmukaista viedä Eurooppa-tuomioistuimeen, eikä se jätä mahdollisuuksiaan käyttämättä. Yksityishenkilöiden tiedolliset ja muut resurssit sen sijaan ovat yleisesti ajatellen huomattavasti vähäisemmät. Kotimaisessa sananvapauskeskustelussa media sitten voi käyttää EIT-korttia tehokkaasti hyväkseen vetoamalla runsaisiin Eurooppa-tuomioihin median sananvapaustapauksissa, vaikka syy tuomioiden poikkeukselliseen runsauteen saattaa piillä juuri siinä, että suomalaismedia on tietoisesti panostanut tuomioiden keräilyyn. Tämä on otaksumani, jonka pitävyyttä saattaisi olla varsin vaikea vertailevalla tutkimuksella tutkia.(*

 

Parin päivän kuluttua jatkan tämän tekstin pohjalta sen pohtimista, mitä seurauksia JSN:n vapauttavalla päätöksellä hihamerkkiuutisointitapauksessa on kansalaisille ja heidän toiminnalleen, jos käsitetään tuo päätös median tulevaa toimintaa kanavoivaksi ennakkopäätökseksi, kuten kuulunee käsittää. Tekstin nimeksi tulee luultavasti ”Hihamerkkiuutisointipäätösyhteiskunta”, ja siitä lienee median ta-vu-vii-va-lu-ke-mis-to-lukijoiden toivotonta etsiä päivälleen piristystä.

          Sitä ennen kirjoitan lyhyen tekstin JSN:n mahdollisista vaihtoehdoista median eettisyyden vartijana.

 

Päivän mietelause:

Milloin olet viimeksi nähnyt sanomalehden mielipidesivuilla JSN:a kritisoivan kirjoituksen?

_____________________

* EIT-ulottuvuutta on käsitellyt hieman toisesta näkökulmasta James Hirvisaari kirjoituksessaan ”Sanomisen vapaus – ja vaikeus”. Lainaan tuosta kirjoituksesta tutustumisen arvoisena myös tämän kohdan: ”Media itkee oman sananvapautensa perään hyvin herkästi, jos se joutuu korvausten maksajaksi. Samaan aikaan samat mediat ovat kotimaassa suureen ääneen saarnaamassa sananvapauteen kuuluvasta vastuusta ja vaativat jokaista kansalaista jättämään sanomatta kaiken sen, mistä joku saattaisi saada päähänsä loukkaantua.”

< Tekstisarjan edelliseen tekstiin                        Tekstisarjan seuraavaan tekstiin >

<< Tekstisarjan johdantoon ja sisällysluetteloon  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat